2007 February « ÜBERKUUL. Love Cuteteenslut Bg Asp ASPDownload Bayadmin Asp Cute Teen

(Threadless: The Optical Illusion Kid by Barak Hardley)

Kesä lähestyy vähitellen. Haluan uskoa niin. On siis aika aloittaa parin uuden t-paidan katselmointi tulevia suven hetkiä varten. Mielestäni en vaadi kohtuuttomia, haluan vain paidan joka kestää ehjänä ja kuosissa vuosien käytössä ja joka kertoo kaikille ja myös muistuttaa itseäni siitä, että olen vielä erilainen nuori enkä mikään myötäkarvaan hipsuttava hissukka – eli joku kiva kuva pitää olla.

Mutta…täydellisen t-paidan metsästäminen on työlästä puuhaa, samanlaista sähköpaimeneen kuseskelua kuin täydellisen läppärilaukun ikuinen haeskelu. Sitä saa kahlata kaikenmaailman t-paitakaupat (#1, #2, #3, #4) läpi, mutta vastaan tulee valtava joukko huonoja ja vain muutama erinomainen, täydellisiä vain hyvin harvoin. Pitäisiköhän tyytyä ihan vaan johonkin mustaan tai valkoiseen kuvattomaan? Olisi helpompaa.
–
Pikatarkastelussa hyllystäni näyttäisi löytyvän 20 t-paitaa, joista puolet on kuvallisia mustia ja loput joko valkoisia, oransseja, ruskeita tai vihreitä. Vanhin on vuodelta 1993 (se on täydellinen) ja uusin tältä vuodelta.

Jos kierrättäisin kaikkia paitojani käytössä tasavahvasti, käyttäisin kutakin 18 päivää vuodessa. (Tai jos lasketaan vain kesän t-paitakelit, eli max. 20 päivää, niin päivän kutakin.) Mutta enhän tietenkään tee niin, vaan vain muutamaa käyttelen. Loput miettivät julmaa kohtaloaan hyllyssä suurimman osan elämästään, ennen kuin päätyvät moottoripyörän puhdistusräteiksi. Sinänsä hyvin kunniallinen toinen elämä.

On välillä virkistävää lukea sunnuntaisten pöhöttyneiden asuntosivujen sijaan “asunnoista” jotka ovat hieman toisenlaisia – ekoesteettisiä ja minimaalisia. New York Timesissa on juttu näistä esivalmistetuista pienoisasunnoista.

Kuvassa muuan Matthew Adams tiluksillaan yksitoistaneliöisen töllinsä edessä. Hän halusi asunnon, josta on vähiten haittaa ympäristölle. Esimerkki vapaa-ajanasunnosta, joka pakottaa miettimään mitä todella tarvitsee ja mitä ei ja miten suuren tai pienen tilan tarvitsee ympärilleen. Jos olisin kuvan Matthew, saattaisin tosin pohtia, että tuollainen tönö on yhtä helppo yösydännä kiikutttaa pois kuin se oli plantaasille tuodakin.

Mutta pienuus on kaikesta huolimatta olennaista. Kuten yksi artikkelissa haastatelluista pikkutöllin omistajista kertoo:

The smaller the footprint of the house, the greater the footprint of the land.

Niin, mennäänkö mökille mökissä hönöttämisen vai luonnon takia. Hyvä kysymys? Tätä pohdin ja jatkan saarikaupunkini suunnittelua.
–
Design Forum Finlandin Fennia Prize 2007:n pokanneella PlusArkkitehdeilla on vähän samaa prefab-henkeä kuin Ny Timesin jutun tai Inhabitat-blogin Prefab Fridayn puutaloilla.

Maineikas merkillisten tuotteiden putiikki Hammacher Schlemmer yllättää jälleen kerran positiivisesti. Se tarjoaa viikonlopun pöytäpeliturnauksia varten käännettävän pöydän, jolla voi pelata sekä vanhan mantereen futista, lätkää, bilistä että jenkkifutista(?). Jenkkihössötyksen olisi voinut kyllä korvata vaikka bridgellä tai backgammonilla, olisivat astetta verran eläväisempiä pelejä.

[via Fosfor Design]

H-S:stä tässä blogissa aiemmin: Golfpallotykki, Ystävänpäivälahjoja miehille

Tapahtumapaikka: Ravintola Sandeep, Hki.
Tehtävä: Syö nälkä pois.
Suorituksen kesto: 52 minuuttia, josta
-ruoan odotteluun 10 min.
-syömisfunktioon 32 min.
-hölönpölöön 3 min.
-wc-vierailuun 3 min.
-yleiseen fiilistelyyn 2 min.
-laskun prosessointiin 2 min.

Raportti tapahtuneesta:

Jaaha, mitäs sitä ottaisi. No, otetaas taas tuttua ja turvallista Malai Koftaa, vihannespyöryköitä kermaisessa tomaattikastikkeessa. Basmatiriisiä, linssisosetta ja raitakastiketta…ja naan-leivällä massu turvoksiin. Ja kokista, tosimiehen ruokajuomaa. Tyypilliseen tapaan olen valinnut ruoan, ennen kuin muut ovat päässeet menusta etusivua pidemmälle. Se hyvä puoli vegemiehenä olemisessa on, että ruoanvalinta on eritäin helppoa. Vaihtoehtoja ei yleensä tarvitse arpoa, koska niitä ei ole.

Intialainen miestarjoilija on miellyttävä. No, en ole koskaan tavannut veemäistä intialaista, en edes Suomessa, vaikka ehkä syytä olisi. On täällä sen verran kylmää ja kolkkoa.

Olen valinnut taktisesti kypsästi päivällisajankohdaksi klo 17, eipähän ole ruuhkaa ja hölinää. Intiassa käynyt lapsiperhe sukkuloi vauvanruoan lämmittämisen ja vessan väliä. Viisikymppinen pariskunta tulee sauvakävelemästä, nainen on käynyt Intiassa ja neuvoo hukassa olevan näköistä miestään intialaisen ruokakulttuurin saloihin. Parin pöydän päässä kaksi lentoemäntää, joista kumpikaan ei ole käynyt Intiassa, keskustelee erittäin äänekkäästi jostain erittäin olennaisesta ja tuhannesta muusta asiasta. Ei haittaa, sillä taomaisen valikoivan kuuloni ansiosta pystyn ignooraamaan heidän älämölönsä tehokkaasti.